Pokeri ja USA:n presidentit

Pokeri ja USA:n presidentit

Obama teki myyräntyötä pokeripöydässä ja Truman tiedotti Hiroshiman atomipommista pelitauolla. Mutta millaisia pelureita ovat presidenttiehdokkaat Hillary Clinton ja Donald Trump?

SANAT Antti Kivimäki

Pokeri teki Obamasta yhden jätkistä

Laskelmoitu peliliike. Sellaiseksi voi luonnehtia Barack Obaman (demokraatti, virassa vuodesta 2009) suhdetta pokeriin. Yhdysvaltain 44. presidentin tärkein motiivi kortinläiskintään on ollut poliittisen uran edistäminen.

Vuonna 1996 Harvardista valmistunut 35-vuotias ihmisoikeusjuristi Barack Obama valittiin Illinoisin osavaltion senaattiin. Pitkän linjan poliitikkojen ja erityisesti maaseudun konservatiivisenaattoreiden silmissä Obama näyttäytyi akateemisena keltanokkana, joka oli asunutkin osavaltiossa vain muutaman vuoden.

Pokeripöydässä Obama pääsi sorkkimaan ennakko-oletuksia.

Hän ryhtyi pelaamaan perinteisissä keskiviikon yöpeleissä senaattorikollega Terry Linkin kellarissa osavaltion pääkaupungissa Springfieldissä. Komiteakokoukseksi ristityssä illanvietossa vieraili niin demokraatteja, republikaaneja kuin lobbareitakin. Tittelit jätettiin narikkaan, eikä pöydässä puhuttu politiikkaa. Täysiveriseen poikien iltaan kuului pizzaa, sipsejä, olutta ja sikareita.

Obama istahti pöytään treenivaatteissa ja baseball-lippis päässä. Hän osoittautui laskelmoivaksi ja voitontahtoiseksi pelaajaksi. Link muistelee, että Obama vältti hataria vetoja ja jaksoi kärsivällisesti odottaa hyviä lähtökäsiä. Hän luotti aivoihinsa enemmän kuin vaistoihinsa – ja poistui useimmiten voittajana.

Myyräntyö kellarissa kantoi hedelmää. Sovitteleva Obama sai laki-aloitteisiinsa tukea sekä demokraateilta että republikaaneilta. Hän ajoi verohelpotuksia työssäkäyville köyhille ja lastenhoidon tukien korotuksia köyhille perheille sekä reformoi osavaltion terveydenhuoltoa.

Obama pelasi verkostoitumistarkoituksessa myös golfia. Hän kuitenkin oivalsi, että sosiaalisena jäänmurtajana pokeri on ykkönen. Golfissa haahuillaan yksin viheriöillä, mutta pokerissa istutaan tiukassa ringissä koko ilta juoden ja jutellen.

Barack Hussein Obama demokraatti, virassa 2009—
Barak Hussein Obama<br /> Demokraatti, virassa 2009-

Nixon rahoitti vaalikampanjansa pokerivoitoilla

Paras tuntemani pelaaja. Näin kuvasivat toisen maailmansodan aikaiset kollegat laivastoupseeri Richard Nixonin (republikaani, virassa 1969—1974) pokeritaitoja. Ei siis ihme, että Nixon rahoitti vuoden 1946 presidentinvaalikampanjaansa sota-ajan pokerivoitoillaan.

Nixon palveli toisessa maailmansodassa eteläisellä Tyynellämerellä, ja muiden sotilaiden tavoin hän pelasi ahkerasti pokeria. Kunnianhimoinen Nixon ei tyytynyt vain lätkimään lämpimikseen, vaan hakeutui porukoihin, joissa pokeriin suhtauduttiin analyyttisesti. Salomonsaarilla hän rohkaistui kysymään upseeri James Stewartilta, onko olemassa varmaa tapaa voittaa viiden kortin vaihtopokerissa.

”No… jos et usko, että sinulla on paras käsi, kippaa”, Stewart vastasi. ”Ongelma on se, että sinun pitää luultavasti kipata neljä viidestä kädestä. Minulla ei kärsivällisyys riitä”, Stewart jatkoi.

Nixon noudatti ohjetta säntillisesti – ja alkoi pelata voitollisesti. Hän lähetti kotiin noin 7 000 dollaria pelivoittoja.

Presidenttinä Nixon joutui moniin kiperiin tilanteisiin. Edeltäjiltään hän peri tuloksettoman Vietnamin sodan. Nixon lupasi vaalikampanjassaan rauhaa, mutta sota jatkui verisenä ja päättyi vasta 1973 yhdysvaltalaisjoukkojen vetäytymiseen.

Vaikka Nixon oli vuoden 1972 vaaleissa ennakkosuosikki, hänen kampanjamiehistönsä pelasi likaista peliä. Vaalien jälkeen selvisi, että joukko miehiä oli murtautunut demokraattipuolueen päämajaan, ja vyyhti alkoi purkautua. Nixon joutui lopulta eroamaan kesken toisen kautensa.

Jälkeenpäin Nixonia on muistettu hyvälläkin. Hänen suurin saavutuksensa oli virallisten suhteiden luominen kommunistisen Kiinan kanssa. Myös Neuvostoliiton suuntaan Nixon onnistui liennyttämään. Hän allekirjoitti Leonid Brežnevin kanssa strategisten aseiden rajoitussopimuksen Salt I:n.

Elämäkerrassaan Nixon muistelee pokerista oppimaansa: ”Ne, joilla on kovat kortit, puhuvat yleensä vähän ja hiljaisella äänellä. Bluffaajat puhuvat äänekkäästi.”

Nixon
Richard Milhous Nixon&nbsp;<br /> Republikaani, virassa 1969—1974

Eisenhower: pokeri ei sovi armeijaan

Dwight ”Ike” Eisenhowerin (republikaani, virassa 1953—1961) ajattelua leimasi taktillisuus, ja älyllistä puntaroitavaa hän sai pokerista.

Ike oppi pelaamaan pokeria kahdeksanvuotiaana pitkillä eräreissuilla metsästysopas Bob Davisin kanssa. Päivisin Davis ohjasti pikku-Ikeä metsästämään, kalastamaan, ansastamaan, nylkemään saaliin ja kypsentämään sen ruoaksi. Iltanuotiolla Davis luennoi pokerin todennäköisyyksistä. Kumppanukset pelasivat tulitikuista, ja kun Iken rasia tyhjeni, hänen piti kääriytyä vällyihinsä.

Ennen poliittista uraansa Eisenhower kunnostautui sotilaana. Hän johti länsiliittoutuneita toisessa maailmansodassa ja suunnitteli Normandian maihinnousun. Sotilasliitto Naton ensimmäisenä komentajana Ike toimi vuosina 1951–1952.

Armeijauransa alkuvaiheessa Eisenhower hyödynsi matemaattista suhtautumistaan pokeriin ja voitti upseerikavereiltaan isosti. Pelipöydässä Eisenhower oli ehdottoman rehellinen. Kun hän vuonna 1917 Camp Coltissa Pennsylvaniassa sai tietää nuoren upseerin käyttäneen stud-pokerissa merkittyä pakkaa, hän vaati upseeria joko eroamaan tai menemään sotatuomioistuimeen. Nuori upseeri kuitenkin sai poliitikkoisänsä suhteiden avulla siirron muualle.

Upseereiden kasarmiväännöissä isojen panosten pelit oli tarkoitettu lähinnä poikamiehille. Kerran kuitenkin eräs naimisissa oleva pelihimoinen upseeri kiersi tätä epävirallista sääntöä ja hävisi niin, että joutui turvautumaan vaimonsa avustuksiin. Ike tunsi tilanteesta syyllisyyttä ja junaili kavereidensa kanssa uudet pelit, jossa he tarkoituksella hävisivät rahansa takaisin upseerille.

Tapauksen jälkeen Eisenhower vaati ylempää upseeriaan, eversti George Pattonia kieltämään pokerinpeluun kasarmilla. ”Upseerina minun piti lopettaa pelaaminen”, Eisenhower muisteli myöhemmin. ”Pidin kyllä pelin jännityksestä ja pelaamisesta todella paljon. Minulle kuitenkin kävi selväksi, että pokeri ei ole armeijaan sopiva peli.”

Eisenhower
Dwight D. Eisenhower&nbsp;<br /> Republikaani, virassa 1953—1961

 Truman tiedotti Hiroshiman pommista – ja jatkoi peliä

Pokerilla on aivan erityinen paikka amerikkalaisten sydämissä – niin myös tuoreella presidentillä Harry S. Trumanilla (demokraatti, virassa 1945—1953), joka lepuutti aivojaan kortinpeluun parissa eräällä poliittisella risteilyreissulla Atlantin poikki toukokuussa 1945.

Oltiin toisen maailmansodan loppumetreillä ja kotimatkalla Potsdamin konferenssista, jossa sodan voittajavaltiot Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja Britannia olivat neuvotelleet natsi-Saksan kohtalosta. Potsdamissa Truman oli tavannut Stalinin, johon hän suhtautui kriittisemmin kuin edeltäjänsä, hyväuskoinen Roosevelt. Vastoin Stalinin vakuutteluita alkoi näyttää selvältä, että Neuvostoliitto aikoi alistaa puna-armeijan "vapauttamat" alueet tavalla tai toisella Moskovan rengeiksi.

Truman vihjasi Stalinille, että Yhdysvalloissa on kehitetty ”uusi, erityisen tuhovoimainen ase” Japania vastaan. Stalin otti tiedon vastaan tyynesti ja ystävällisesti. Oikeasti Stalin oli tiennyt atomipommin kehittelystä eli niin kutsutusta Manhattan-projektista paljon Trumania aikaisemmin neuvostovakoojien ansiosta – Truman itse oli kuullut projektista ensi kertaa vasta noustuaan varapresidentistä presidentiksi keväällä 1945.

Merimatkalla kotiin päin uupunut Truman ei jaksanut enää jauhaa politiikasta. Saadakseen henkistä lepoa Truman pakeni pokeriin. Joka aamu puoli yhdeksän aikaan risteilyalus Augustan kannelle järjestettiin isojen panosten pokeripöytä, jossa pelattiin puoleenyöhön. Mukana oli presidentin joukkojen lisäksi myös sotareporttereita. Yhtenä aamuna presidentti Truman kuitenkin teki poikkeuksen: pokeripelien sijasta hän aloitti aamun kertomalla, että Hiroshimaan ollaan kohta pudottamassa atomipommia. Presidentti jatkoi luennoimalla yksityiskohtaisesti pommin kehittelyhistoriasta. Tietoiskun jälkeen pöytään tuotiin kortit ja chipit, ja pelit jatkuivat.

Mukana olleen toimittajan mukaan Truman ei ollut erityisen kilpailuhenkinen. Presidenttiä jopa nolotti voittaa paljon rahaa pienipalkkaisilta reporttereilta. Suuren voiton jälkeen Truman saattoi pelata aivan kelvottomilla korteilla, jotta hänen chippinsä kiertäisivät takaisin toisille pelaajille.

Trumanin pelityyliä on aina luonnehdittu löysäksi. Hän roikkui mukana heikoilla käsillä ja maksoi auliisti isojakin lyöntejä vain uteliaisuudesta.

Truman
Harry S. Truman&nbsp;<br /> Demokraatti, virassa 1945—1953

Franklin Rooseveltin New Deal sai nimensä pokerista

Franklin Roosevelt (demokraatti, virassa 1933-1945) markkinoi politiikkaansa pokerivertauskuvalla – hänen lamalääkkeensä New Deal viittasi uuteen jakoon tai uuteen sopimukseen.

Kun Roosevelt aloitti presidenttinä vuonna 1933, Yhdysvaltain talous kärvisteli kolmatta vuotta Suuressa lamassa. Roosevelt käynnisti laajat vasemmistolaiset uudistukset: pankkien säätelyä lisättiin ja sosiaaliturvaa kehitettiin. Valtio rakensi siltoja, teitä ja voimalaitoksia työllistääkseen kansaa.

New Dealin ideana oli elvytys. Kun köyhilläkin riittää rahaa kulutettavaksi, talouden pyörät lähtevät pyörimään.

Rooseveltin pokerivertaus tuskin oli sattumaa. Presidentti nimittäin pelasi Valkoisessa talossa pikkurahan stud-tyylisiä pokeripelejä lähipiirinsä kanssa käytännössä joka ilta. Dealer’s choice -pokerissa kulloinkin vuorossa oleva jakaja sai valita pelimuodon. Roosevelt tapasi valita 7-studin, jossa yksisilmäiset jätkät ovat jokereita, tai todella villin Woolworth’s-nimisen variaation, jossa vitoset ja kympit ovat jokereita.

Pokeripöydässä Roosevelt oli maltillinen. Hän joi illassa vain yhden drinkin. Myös panokset olivat minimaalisia osallistujien tulotasoon nähden. Kovimmillaankin voitot tai tappiot illassa jäivät 50 dollarin mittaluokkaan, useimmiten vain muutamaan dollariin. Roosevelt kieltäytyi jyrkästi nostamasta panoksia: hän ei halunnut voittaa tai hävitä kuin triviaaleja summia. Tärkeintä oli pelin nautinto ja rentoutuminen hyvässä seurassa.

Rentoutuminen tulikin tarpeeseen. Kun Suuri lama 1940-lukua lähestyttäessä alkoi pikkuhiljaa helpottaa New Dealin ansiosta – tai kriitikoiden mukaan siitä huolimatta – päänvaivaksi tuli toinen maailmansota.

Rooseveltin sodanaikaisissa radiopuheissa kansalle kuuluu toisinaan taustalla chippien kalinaa. Presidentin rauhoittumis- ja keskittymismaneeri oli plarailla chippipinoa sormissaan.

Roosevelt
Franklin Delano Roosevelt<br /> Demokraatti, virassa 1933-1945&nbsp;

Harding hävisi Valkoisen talon posliinit

Warren Hardingin (republikaani, virassa 1921—1923) on sanottu olleen kiinnostuneempi pokerista, alkoholista ja avioliiton ulkopuolisista naisseikkailuista kuin viranhoidosta.

Harding-parkaa onkin moitittu Yhdysvaltain historian tehottomimmaksi presidentiksi. Vielä virka-aikanaan hän oli suosittu, mutta hänen äkillisen kuolemansa jälkeen hallinnossa alkoi paljastua mittavia lahjusskandaaleja. Harding oli ministeri- ja virkanimityksissään usein painottanut kaveruutta enemmän kuin pätevyyttä, joten virkakoneisto kärsi tehottomuudesta.

Mukavan ja sopuisan miehen mainetta nauttiva Harding pääsi republikaanipuolueen presidenttiehdokkaaksi puolivahingossa vuonna 1920. Lukkotilanteessa kaksi johtavaa ehdokasta ei kumpikaan voinut saada taakseen enemmistöä, ja puoluetta uhkasi suuri eripura. Lopulta peräpään ehdokas Harding kelpasi kompromissiratkaisuksi. Kuuluisassa esivaalipuheessaan Harding oli sanonut, että maailmansodasta toipuva Amerikka ei kaipaa sankaruutta vaan normaaliutta.

Kun Hardingilta myöhemmin kysyttiin, miten esivaalivoitto oli mahdollinen, hän vastasi pokerivertauksella: ”Lähdimme vetämään sorsaparilla (kakkospari), mutta saimmekin täkärin täyteen.”

Presidentin virassa Harding pelasi pokeria kahdesti viikossa kabinettinsa kanssa. Peli oli vakavaa ja kilpailullista, ja kabinettia kutsuttiin hyvällä syyllä pokerikabinetiksi. Harding vaati pelikavereitaan jättämään tittelit syrjään pelin ajaksi.

”Unohtakaa, että olen USA:n presidentti. Olen Warren Harding pelaamassa pokeria ystävieni kanssa”, hänen kerrotaan sanoneen.

Hardingia ei pidetty erityisen taitavana pelaajana, pikemminkin gämblerinä. Kerran hän hävisi Valkoisen talon posliinit puhtaasti tuuriin perustuvassa kisassa, jossa korkeimman kortin vetäjä voitti.

Harding
Warren Gamadiel Harding<br /> Republikaani, virassa 1921—1923

Teddyn poliittinen ura nousi pokerilla

Kymmenisen vuotta ennen presidentiksi nousua 1880-luvulla Theodore Roosevelt (republikaani, virassa 1901—1909) kiemurteli New Yorkin republikaanipuolueen sisäpiiriin pokeri-iltojen avulla. Epämuodolliset pelit pidettiin savuisessa huoneessa saluunan yläpuolella East 59 Streetillä. Teddy karsasti peli-iltojen junttimaista tunnelmaa, mutta sinnitteli sitkeästi porukassa todistaakseen, ettei ollut sokerista tehty. Pokeri-iltoihin Teddy saapui ylpeästi mustassa takissaan ja korkeassa hatussaan, vaikka muut pitivätkin sitä hienosteluna. Hän halusi antaa vaikutelman, että pukeutuu miten haluaa.

Soluttautuminen toimi. 40-vuotiaana Roosevelt nimettiin New Yorkin kuvernööriksi ja pari vuotta myöhemmin Yhdysvaltain varapresidentiksi. Presidentin pallille 42-vuotias Teddy istahti kaikkien aikojen nuorimpana, kun istuva presidentti William McKinley murhattiin vuonna 1901.

Sisäpolitiikassaan Roosevelt kitki korruptiota ja hajotti monopoliasemassa olevia yrityksiä niin ahkerasti, että sai lempinimekseen Trust-buster. Rooseveltin sisäpolitiikkaa kutsutaan ”Square Dealiksi”, oikeudenmukaiseksi sopimukseksi tai tasapainoksi yritysten ja kuluttajien ja myös nousevan työväestön kesken.

Kyseessä on pokerimetafora, jota Teddy itse on avannut seuraavasti: ”En tarkoita, että jokainen voisi saada parhaan pokerikäden. Jos joku ei saa hyviä lähtökortteja tai saa hyvät kortit, mutta ei osaa pelata niitä, se on hänen ongelmansa. Tarkoitan vain sitä, että jaon pitää olla täysin rehellinen.”

Roosevelt sai myös Nobelin rauhanpalkinnon, koska onnistui neuvottelmaan rauhan Venäjän ja Japanin väliseen sotaan 1905.

Teddy
Theodore »Teddy» Roosevelt<br /> Republikaani, virassa 1901—1909

Entä nykyiset presidenttiehdokkaat?

Pokerin näkökulmasta Yhdysvaltain republikaanipuolueen presidenttiehdokas Donald Trump on koominen hahmo.

Hän on nimittäin muiden bisnesmokiensa ohella mokaillut myös kasinobisneksensä. Itärannikon Atlantic Cityssä kolmea kasinohotellia pyörittävä Trump Entertainment Resorts Inc on asetettu konkurssiin kaikkiaan neljä kertaa: vuosina 1991, 2004, 2009 ja 2014. Trumpin yhtiön tahkotessa tappiota kilpailijoilla on mennyt mukavasti. Trumpin perusvirhe oli, että hän lainasi rahaa kasinoimperiumin rakentamiseen liian korkealla korolla. Voitontekoon olisi vaadittu ihmeitä.

Kesällä Trump palkkasi taloudellisten neuvonantajiensa joukkoon pankkiiri ja miljardööri Andy Bealin, joka on pokeripiireissä kuuluisa historiallisen suurista käteispelitappioistaan. Kymmenisen vuotta sitten Beal haastoi Las Vegasissa nimekkäiden pokeriammattilaisten korporaation kaksintaisteluun Texas Hold'emissa huikealla 100 000 ja 200 000 dollarin blinditasolla – ja hävisi miljoonia dollareita.

Trumpin pokerioppikirja määrittelisi löysäksi ja aggressiiviseksi pelaajaksi, kuumakalleksi, joka tuskin vilkaisee kortteihinsa, vaan puskee korotusta korotuksen perään tarkoituksenaan pelotella vastustajat pois. Netissä kiertää kymmenisen vuotta vanha videopätkä, jossa Trump antaa kasinolla pokerivinkkejä. ”Älä pelkää häviämistä”, Trump valistaa. ”Häviämällä taistelun voit oppia voittamaan sodan.” ”Luota päätöksissäsi vaistoihin ja selkäydintuntumaan. Jos joku haastaa sinut, taistele vastaan! Taistele vastaan kymmenkertaisella voimalla, ja sitten he eivät enää uskalla pelata kanssasi!”

Sittemmin Trump on myöntänyt, että ei oikeasti tiedä pokerista juuri mitään, kunhan puheli lämpimikseen.

Demokraattien ehdokas Hillary Clintonin uhkapeleistä ei juuri tiedetä, mutta sanapeli Scrabblessa hän on erittäin hyvä. Clinton pelaa perhepiirissä useita korttipelejä, mutta julkisuuteen ei ole vuotanut tietoa, että hän harrastaisi pokeria.

Trump
Donald Trump<br /> Republikaani
Clinton
Hillary Clinton<br /> Demokraatti

 

Avainsanat:
Raymond, usa

Pelaa nettipokeria

Aloita nettipokerin pelaaminen rekisteröitymällä helposti veikkaus.fi:ssä