Pokeriperheen normaali elämä

Pokeriperheen normaali elämä

sanat Noora Mattila, kuvat Konsta Leppänen



Kun molemmat vanhemmat pelaavat pokeria, lapsiperheen arki on yhtä kaaosta. Päivärytmi pomppoilee, huoli toimeentulosta raastaa ja raha valuu yltäkylläiseen yöelämään.

Vai onko asia sittenkään niin?
 

Ennakko-oletus 1:

Pokeriammattilaiset viettävät jetset-elämää Euroopan ja Amerikan kasinoilla. Yöt ovat pitkiä ja viskinhuuruisia, päivät nukutaan likaisilla lakanoilla suljettujen verhojen takana.

Todellisuus:

Aurinko on jo kuivannut kesän ensimmäisen myrskyn jäljet, ja nyt asvaltti hohkaa kuumuutta tamperelaisella rivitalo-alueella.

Myrskyn takia Mette Puromäen, 30, lento Prahasta oli kaksi tuntia myöhässä. Viimein hän on kotiovella, silmissä liikuttunut kiilto. Tämä oli pisin reissu pojan syntymän jälkeen, viisi päivää.

Avomies Kimmo Kurko, 33, avaa oven, ja Konsta--poika piileskelee ujona isän säären takana. Mette lysähtää eteisen lattialle polvilleen.

”Moi kulta, tule syliin! Äidillä on ollut sua niin ikävä, ettet uskokaan”, hän sanoo. Halattuaan poikaa hän katsoo Kimmoon: ”Sulla on selkä ihan märkä.”

”Hikihän tässä tulee, kun tuon perässä juoksee”, Kimmo sanoo.

Äidin poissaolo on mennyt hyvin, vaikka perheen molemmat miehet sairastuivat flunssaan.

”Viisi tuntia päivässä ollaan ulkoiltu”, Kimmo kehaisee.

Kaksikerroksisessa asunnossa on hämärää ja vähän tunkkaista. Kaihtimet ovat alhaalla ja kattolamput päällä, olohuoneen lattialla on valikoima paistinpannuja. Konsta aloittaa välittömästi äidille ja vieraille osoitetun show’n. Hän kuljettaa vedettävää matkalaukkua edestakaisin, painelee kaukosäätimen nappuloita ja pyytää saada vissyä jääkaapista. Hän on vuoden ja seitsemän kuukautta, siinä iässä, että tykkää tyhjentää kaikki kaapit.

”Toisaalta Konsta on kova siivoamaan, joten hän saattaa laittaa esineet myös takaisin”, Kimmo sanoo.

Matkallaan Mette meni ensin parin muun suomalaispelaajan kanssa pokeriturnaukseen ”V:llä alkavaan kaupunkiin” lähelle Tšekin ja Saksan rajaa, mutta siellä kuolivat pelit heti pääturnauksen jälkeen.

”Lähdettiin sitten Prahaan pelaamaan käkkyä. Siellä olikin hyvät käteispelit. En ole missään nähnyt yhtä paskoja pelaajia!” hän kertoo.

”Ja se oli tosi nätti kaupunki. Ajattelin että Prahaan on pakko päästä uudestaan.”

Kaupungin ihailuun ei tosin jäänyt paljoa aikaa, sillä Mette vietti kasinolla kahdestatoista neljääntoista tuntiin päivässä. Pokerireissu on pokerireissu.

Puromäki on pelannut pokeria kymmenen vuotta ja on hallitseva Sökön suomenmestari. Yleensä ulkomaanreissuilla käy kuitenkin Kimmo: hän on Suomen viidenneksi menestyksekkäin livepokerinpelaaja ja voittanut muun muassa Euroopan mestaruuden kahdesti.

Mette on pieni, parikymppisen näköinen. Hän käyttää koko ajan sanaa ”jäätävä”, ja kun hän nauraa, koko yläruumis notkahtaa taaksepäin.

Kimmo istuu sohvan käsinojalla ja kohottelee hikistä paidanselkää. Hän katselee hämillisesti alaspäin pitkien silmäripsien suojassa ja puhuu Tampereen murteella, huokailevalla nuotilla.

”On sitä jonkin verran jäänyt sukanvarteen, sanotaanko näin.”

Pokeriperhe Mette Puromäki ja Kimmo Kurko

Ennakko-oletus 2:

Pokeriammattilaisten koti on kuin hotellisviitti. Ulkona seisovat kalliit, talvisin ajokelvottomat autot. Elämisen merkeistä vastaavat sisustussuunnittelijat ja siivoojat.

Todellisuus:

”Otatteko kahvia?” Mette kysyy. Perjantaiaamu on valjennut yhtä kuumana kuin edellinenkin. Mette osoittaa Kimmolle Juhla Mokka -paketin ja ottaa kaapista Jaffa-keksit tarjolle.

Jos pitäisi osoittaa tyypillinen suomalainen nuoren perheen koti, tv-kamerat saisi kernaasti lähettää tänne. Pihassa on farmarimallinen Volkswagen Golf, keittiön tuolilla säästöpakkaus vessapaperia, kylpyhuoneessa Herbinaa, Garnieria ja apteekin rasvoja. Olohuoneen design-käkkyröiltä näyttävät kattolamput ovat Kodin ykkösestä, lahja Kimmon vanhemmilta.

Kimmon suurin voitto on 750 000 euroa Barcelonan EPT-turnauksesta vuodelta 2013. Voitot on kuitenkin sijoitettu matalan riskin rahastoihin. Suurin ero perheen arkisessa rahankäytössä on se, että on helppo lähteä lomalle pari kertaa vuodessa, tosin ei yleensä Etelä-Eurooppaa pidemmälle, koska Mette pelkää lentämistä.

Meten lentopelko on yksi syy, miksi pariskunta ei ole koskaan käynyt Yhdysvalloissa pelaamassa. Suurempi syy on se, että voitoista pitäisi maksaa veroja, kun taas eta-alueen rahastukset ovat verottomia. Kimmo kiertääkin enimmäkseen European Poker Tourin turnauksia Euroopan kaupungeissa.

”Sulla on nyt niin suklaassa kädet ja suu, että mennäänpä pesemään!” Mette sanoo Konstalle. ”Kohta pääset pihalle. Menetkö mökkiin vai hiekkalaatikolle?”

”Ökky”, sanoo Konsta.

Leikkialue on takapihalla. Armoton aurinko kärventää hiekka-aluetta. Konsta huitoo harjalla leikkimökin terassia. Kaide on rempallaan: taloyhtiö maksoi leikkimökistä 80 euroa.

Horisontissa siintää Citymarketin torni.

Vaikka Mette ja Kimmo elävät vaatimatonta, hypertavallista elämää, asunto on täysin lainaton. Kimmo osti sen jo rakennusvaiheessa vuonna 2010, pari viikkoa ennen kuin tapasi Meten.

Pariskunta puhuu usein pelien tapahtumista jälkikäteen. Pelaajana Kimmo on kokeneempi kuin Mette – ja maltillisempi. Menestyksestä huolimatta hänellä ei ole koskaan ollut sitä vaaraa, että menisi liian lujaa.

”Se on luonnekysymys. Minun ei tarvitse pelata isommilla panoksilla, jos menee hyvin.”

Sekin auttaa, että alkoholi ei juuri maistu.

”Ei tosissaan. Kumpikaan meistä ei ota työreissuilla”, Mette sanoo. ”Kolmen juoman jälkeen menee harkintakyky. Se olisi ihan jäätävää.”

 

Ennakko-oletus 3:

Tuleva pokeripariskunta kohtaa ensimmäisen kerran pelipöydässä. Katseet lukkiutuvat, ja peli etenee tulenkatkuiseen kaksintaisteluun.

Todellisuus:

”Me tavattiin Facebookissa!” Mette sanoo ja nauraa.

”Kuusi vuotta sitten Facebookissa oli sellainen ominaisuus, että aina kun avasi oman sivun, siihen tuli ilmoitus, että tunnetko tämän henkilön, Kimmo Kurko, 48 yhteistä kaveria. Lopulta meni hermo siihen, että jouduin joka kerta klikkaamaan sen pois, joten lisäsin Kimmon kaveriksi.”

Mette laittoi chatissa selityksen perään. Kimmo oli silloin pokerireissulla ulkomailla, mutta he sopivat menevänsä leffaan, kun Kimmo palaisi Tampereelle.

”Peruin treffit viime tipassa, koska minulla oli kauhea krapula”, Mette sanoo. ”Sen sijaan katsoimme seuraavana päivänä kauhuleffan Kimmon luona. Sillä tiellä ollaan.”

Vuonna 2010 Kimmo asui Kiinanmuuriksi kutsutussa pitkässä asuintalossa Tampereen Kalevassa, parin rapun päässä asunnosta, jossa oli syntynyt. Niihin aikoihin elettiin pokeribuumin vuosia. Helsingin kasinon viikkopeleihin saattoi olla neljänkymmenen ihmisen jono. Aloittelijoilta oli helppo netota.

Kimmo oli oppinut pokerin pääasiassa televisiosta. Hän pelasi tennistä 40 tuntia viikossa, sm-tasolla asti, ja katseli iltaisin pokerilähetyksiä.

Ensimmäisen reissunsa hän teki Englantiin kokeneemman kaverin kanssa. He viettivät viikon Brightonissa ja menestyksen siivittämänä vielä kolme viikkoa Lontoossa, tienasivat rahaa hotelleihin ja ruokaan.

Johtui se sitten televisio-opiskelusta, tennisuran tuomasta pelisilmästä tai tamperelaisista lehmänhermoista, pokeri sujui Kimmolta heti.

Hän aloitti pelaamisen vuonna 2006 ja vuonna 2007 tienasi jo viisi kertaa enemmän kuin tennisvalmentajana. Siihen jäivät päivätyöt.

Mette taas on kotoisin Pieksämäeltä. Vanhemmat ovat yrittäjiä: on ollut kangaskauppaa, baaria, leipomoa ja mansikkatilaa.

”Ollaan tosi pelihenkistä porukkaa. Saatiin aina joululahjaksi uusi lautapeli tai kaksi, ja niitä sitten hakattiin yötä päivää joka joululomalla.”

Meten veli houkutteli siskon kokeilemaan ensin leikkipelejä netissä, ja vuonna 2006 Mette alkoi pelata myös rahasta.

Kauhuelokuvatreffien jälkeen Kimmo alkoi hengata tiiviisti Meten kimppakämpässä. Lopulta kämppis sai tarpeekseen ja tarjoutui muuttamaan pois.

”Mietin, että mitä nyt teen. Ei minulla ollut varaa maksaa yksin Tampereen hintatason kämpästä”, Mette sanoo. ”Kimmo sitten sanoi, että hän voi muuttaa tilalle. Oltiin seurusteltu pari viikkoa.”

Pokeriperhe Kimmo ja lapsi

Ennakko-oletus 4:

Pokeripariskunnan lapsi saa tottua omituiseen unirytmiin, väsyneisiin vanhempiin ja epäsäännöllisiin tuloihin. Vauva tönöttää puoliheitteillä isän sylissä sillä aikaa, kun isä pelaa kuusi tuntia yössä nettipokeria.

Todellisuus:

Konstalla on häikäisevän siniset silmät. Äidin silmät, mutta isän kasvot.

”Ja äidin luonne”, Kimmo sanoo.

Mitäs se tarkoittaa?

”Noh”, sanoo Kimmo.

”Noh!” toistaa Mette.

”Noh, vähän semmoinen…”

”Temperamenttia löytyy”, sanoo Mette.

”Niin, vauhtia riittää. Muutenhan tuo näyttää olevan vähän niin kuin iskän poika.”

Konsta syntyi keisarinleikkauksella. Vauvan piti syödä äidinmaidonkorvikkeita, jotka saattoivat aiheuttaa mahakipua. Ehkä siitä johtui, ettei vauva nukkunut ensimmäisten kuukausien aikana kolmea tuntia pidempiä yöunia. Konsta oli niin herkkäuninen, ettei illalla voinut käydä suihkussa, ettei poika olisi herännyt. Hän heräsi niin usein, ettei äiti aina ehtinyt nukahtaa ollenkaan.

”Se oli ihan jäätävää. En olisi selvinnyt, jos minulla olisi ollut normaali mies, joku raksatyöntekijä, joka on seitsemästä neljään töissä”, Mette sanoo.

Kumpikaan ei uhrannut pokerille ajatustakaan ensimmäisen neljän kuukauden aikana. Vauva ei nukkunut edes päiväunia varttia pidempään. Kerran Mette unohti ruokaostokset Citymarketin kassalle.

”Kaikki sanovat, että vauvavuodet ovat väsyttäviä, mutta en olisi uskonut, että se olisi niin rankkaa.”

Ensimmäisen vuoden jälkeen tuuli kääntyi. Nykyään Konsta nukkuu kaksitoista tuntia yössä, usein heräämättä lainkaan. Hän on myös kova syömään.

”Ikinä ei ole tarvinnut houkutella”, Kimmo sanoo.

Mette laittelee lounasta. Broilerin fileesuikaleita ja riisiä, tietenkin.

Konsta painaa mikron päälle.

”Hei, älä painele sieltä. Höpsis!” sanoo Mette.

”Tuopa Konsta oma lautanen. Mistä sä haluat syödä?” Kimmo kysyy.

Konsta nostaa lattialta pienen leikkilautasen. Eilisen leikin jäljet ovat jääneet siivoamatta.

”Meillä ei olla hirveän tarkkoja siivouksen suhteen. Siinähän menisi sitten kaikki aika, ja se olisi ihan jäätävää”, Mette sanoo.

Pokeriperhe Kimmo ja Mette ulkona

On tavallinen perjantai, ja kuten yleensä, perheellä on koko päivä yhteistä vapaa-aikaa. Kimmo suunnittelee aloittavansa iltapäivällä golfkauden.

Lapsen kannalta pokeriammattilaisuudessa on yksi ongelma: Konstalle ei myönnetä paikkaa kunnallisesta vuoropäiväkodista, sillä Kimmo on paperilla työtön.

Jokin päivähoitoratkaisu pitää löytää elokuussa, sillä Mette palaa työpaikalle.

Niin, pokerinpeluu ei ole Meten ainoa työ. Hän on nuorisotyönohjaajana Lempäälässä. Hän vetää nuorisovaltuustoa, pyörittää nuorisotilaa ja ”poimii pudokkaita turvaan”. Sitä ennen hän on työskennellyt päiväkodeissa viisi vuotta.

”Vaikka voittaisin satojatuhansia euroja, en jäisi päivätöistä pois. Minä tarvitsen rutiinin, sen että elämässä on jokin rytmi”, Mette sanoo. ”Pomo tietää, mitä muutakin teen, ja ollaan sovittu, että teen kuutta tuntia päivässä.”

Osa työkavereista on sitä mieltä, ettei Meten tarvitsisi käydä töissä ollenkaan. Että jollain muulla olisi rahalle enemmän käyttöä.

”Se on heidän mielipide.”

Itse asiassa tuloille voi olla tarvetta, sillä Kimmo on tehnyt tänä vuonna nollatulosta. Viime vuosikin oli kulujen jälkeen tappiollinen, ja nettipelaaminen on jäänyt lähes kokonaan. Aika ja huomio on mennyt pojan kasvatukseen.

Kimmolla ei ole koulutusta eikä varasuunnitelmaa. Kokemusta on ainoastaan tenniksestä ja pokerista. Kerran hänellä olisi ollut paikka ammattikorkeakouluun rakennuspuolelle, mutta hän jätti menemättä tennisvalmentajan töiden vuoksi. Liikunnanohjaajan koulutus jäi siihen, kun olisi pitänyt vetää jumppatunteja ruotsiksi.

”En tiedä, mitä muuta tekisin. Kenenkään pomotettavaksi en enää mene. Eiköhän se oma firma olisi, mutta mitä se sitten olisi...”

Kimmo katselee Konstaa.

”Saa nähdä, alkaako poikaa pelit kiinnostaa kolmentoista vuoden päästä. Vaikea sitä on lähteä moralisoimaan, vaikka tietysti toivoisi, että löytyisi jotain muuta. On tämä niin raadollista, ja tästä on glamour kaukana.”
 

Pokeriperhe Kimmo Kurko pelipöydässä

Ennakko-oletus 5:

Pokerinpelaaja lähtee töihin yön selkään. Hän ajaa luksusautolla kasinolle, jonka hämärässä otetaan miehistä mittaa kultahampaat kimmeltäen.

Todellisuus:

Matkalla Tampereen Pelaamon käteispeleihin Kimmo on pysähtynyt mutustamaan dönerkebabia jalkakäytävän reunaan. Hämeenkadun päässä listamusiikki soi ketjuravintoloiden avonaisista ovista, auringon sävyssä alkaa olla illan kuparia.

Kimmon seurana on Antti Nieminen, joka on pelannut pokeria ammattimaisesti viisi vuotta.

”Tulikos Metelle palautuksia reissusta”, Antti juttelee.

”Olisiko muutama satanen”, Kimmo vastaa.

Antilla on kultakimalteinen takki, suippokärkiset kengät ja mustat aurinkolasit. No niin! Onko tässä nyt aitoa pokerihaimeininkiä?

”Nämä ovat iltavaatteet”, Antti sanoo. Hän suunnittelee suuntaavansa pelien jälkeen Tampereen klubeille, onhan perjantai. Kimaltava takki on Zalandolta.

Miehet sullovat kebabkääreet roskikseen. Kello on kohta kuusi. He astuvat Pelaamon ovista sisään ja suuntaavat takaseinän baaritiskille.

”Nyt on pakko saada drinkki”, Kimmo sanoo ja tilaa Red Bullin jäillä. Työntekijä käy kysäisemässä, haluaako Kimmo tulla vip-iltaan. Pari kertaa vuodessa vakiopelaajat saavat ilmaista ruokaa ja juomaa: Kimmo käy täällä lähes aina keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Pelaamon interiööristä on tosiaan glamour kaukana. Keinovaloista lähtee tasalämpöinen loiste, ja jostain kuuluu hiljainen humina. Seinällä ovat vierekkäin Tapparan ja Ilveksen pelipaidat, televisiossa pyörii golf.

Kimmo ja Antti suuntaavat hiljalleen täyttyvään pelipöytään. Pari pelaajaa työntää nuuskat huuleen, peli lähtee pyörimään lähes huomaamatta. Kimmo heittää viidensadan euron setelin pöytään.

Tampereella käteispeli on joskus jopa isompaa kuin Helsingissä. Valitettavasti ”Pelaamon legenda”, suurieleinen tamperelainen liikemies ei ole tänään paikalla.

Kimmo virnistelee ja jutustelee mukavia toisten kanssa. Hän häviää heti kättelyssä viisisataa euroa.

Taustasurina ja korttien tanssi pöydällä alkaa käydä unettavaksi. Vielä kahdeksan tuntia tätä!

Kimmolle jää illan saldoksi viisisataa euroa, vähän vähemmän kuin yleensä.

”Se taisi jossain vaiheessa olla yksi pilkku kahdeksan tai kaksi pilkku kahdeksan häviöllä”, Mette kertoo jälkeenpäin.

Pokeriperhe Mette Puromäki junassa

 

Ennakko-oletus 6:

Suureen pokeriturnaukseen valmistaudutaan ankaralla psyykkauksella. Juuri ennen turnausta pokerinpelaaja keskittyy ja meditoi hotellihuoneessa, kerää voitontahtoa.

Todellisuus:

”Hyvät juhlavieraat”, raapustaa junan -vierustoveri muistilappuunsa. On lakkiaislauantai, ja Inter-city Tampereelta Helsinkiin on täynnä. Valmistujaisvieraat istuvat epämukavasti puvunselät rypyssä ja kukkapuskat polvien välissä.

”Meinasi käydä paskasesti, melkein en saanut lippua koko turnaukseen, koska unohdin ilmoittautua ajoissa”, Mette kertoo.

Edessä on Helsingin Midnight Sun, toinen vuoden tärkeimmistä pokeritapahtumista. Ennen sinne matkustivat ruotsalaisetkin, mutta sen jälkeen kun sponsorointi kiellettiin, turnausviikko on ollut lähinnä suomalaisten mittelö.

Mette osallistuu kolmensadan euron turnaukseen ensimmäisenä viikonloppuna ja sököturnaukseen viikon päästä. Kimmo pelaa kaikki muut turnaukset lukuun ottamatta Terminaattoria, joka on jo alkanut.

Mette ja Kimmo pelaavat tyypillisesti eri pelejä: Kimmo pelaa enemmän Omahaa ja isommilla panoksilla, Mette pitää sököstä.

”Minusta sökö on psykologisempaa, koska siinä on enemmän avoimia kortteja. Jos minulla on kolme väriä pinnassa, niin ihan sama onko sitä neljättä siellä alla, siihen painetaan pää märkänä. Ja silloin kaverilla saattaa loppua munat”, hän selittää.

Tärkein syy turnausten jakamiseen on silti se, ettei Konstan tarvitse viettää koko viikkoa Kimmon vanhemmilla.

”Näen Kimmoa näiden kahden viikon aikana vain parin päivän ajan, mutta toisaalta se on ihan tavallista”, Mette sanoo ja katselee ohi vilahtelevia -peltoja. Hän tykkää matkustaa junalla – ja vielä enemmän bussilla.

 

”Bussilla pääset viidellä eurolla Helsinkiin, ja joka penkin alla voi ladata puhelinta”, hän sanoo. ”Nyt sain junalipun 12 eurolla.”

Pokeriperhe Mette Puromäki ja Amin Asikainen

Helsingissä tulee välittömästi kiire. Turnauksen alkuun on tunti, ja vielä pitäisi syödä. Mette törmää kasinolla vanhaan ystäväänsä Amin Asikaiseen, joka osallistuu samaan turnaukseen.

”Nyt äkkiä ruokaa, mistä täältä saa ruokaa”, Amin sanoo.

”Odota tässä, käyn heittämässä kamat hotellille”, Mette sanoo ja alkaa ravata kohti Hotelli Arthuria. Siellä vastaanottovirkailijat näyttävät kuitenkin hukanneen varauksen. Meten temperamentti roihahtaa.

”Siis Kimmo Kurko, ettekö te muka tunne? Me yövymme täällä useita kymmeniä öitä vuodessa. Ei todellakaan saanut mitään varausnumeroa. Voinko heittää nämä tavarat säilytykseen ja te selvitätte asian sillä aikaa? Voinko nyt mennä?”

Lopulta oikea nimi löytyy.

”Kyllä huomaa, että on kesätyöntekijät töissä”, Mette puuskahtaa hissin ovella. Hän paiskaa matkalaukun hotellihuoneeseen ja läimäyttää oven kiinni. Se meditoinnista.

Asikainen verryttelee lantioitaan kasinon ovella kuin olisi lähdössä lenkille.

”No niin, mikä on hyvä, mennäänkö tonne?” hän sanoo ja osoittaa viereistä Maya-ravintolaa.

Nopeampi palvelu löytyy kuitenkin nepalilaisesta.

”Kaksi currykanaa, onnistuuko äkkiä?” Mette tivaa.

”Mitäs lapselle kuuluu? Missä päin Tamperetta te asutte?” Amin kyselee ja vastailee: ”Okei, okei. Joo, joo.” Silmät käyvät läpi ravintolan nurkkia.

”Ole nyt hetki paikallasi, sä oot niin levoton”, Mette sanoo ja nauraa.

”Mä kävin just Kittilässä, tiiäksä Kittilän?”

”Kyllä mä kuule Lapin tiedän”, Mette hekottelee.

”Olin yhden shamaanin luona. Työreissussa. Mulla on yks yhteinen kaveri sen shamaanin kanssa. Nukuin siellä kolossa porontaljan päällä, oli tosi hyvä nukkua. Syötiin metsoa ja shamaanin ampumaa hirveä, tosi hyvät safkat. Peseydyttiin siellä, mikä tää on tää… lähde. Sitten piti mennä sellaiseen nuoruuskaltioon, mun piti pysytellä 20 sekuntia kolmeasteisessa vedessä ja shamaani laskee vieressä!”

Eikö tässä ala olla jo kiire sinne turnaukseen?

”Ääh, kyllä sieltä voi viisi minuuttia myöhästyä”, Mette sanoo ja lappaa riisiä suuhunsa. Asikainen kerää karkit kuitin päältä taskuun.

Pokeriperhe Mette Puromäki pokeripöydässä

Kasinon Fennia-salissa soi Born to Be Wild. Pöydät ovat täynnä miehiä: naisia on pokeripiireissä ”ihan jäätävän vähän”, turnauksessa Meten lisäksi yksi. Hän näyttää pieneltä pöydän nurkassa.

Moni valuu paikalle myöhässä, jutellaan hiljaisella äänellä, keskitien rokki jatkuu. Meten pöydässä vanha mies täyttää samalla sudokua.

Pokeriperhe Mette Puromäki

 

Jälkihuomio: Helsinki Midnight Sun -turnausviikolla Kimmo Kurko tuli 500 euron Omahassa toiseksi ja tienasi 12 638 euroa, sököstä hän voitti 1 664 euroa. Mette Puromäki ei tällä kertaa voittanut rahaa.

Info: Seuraava iso pokeriturnaustapahtuma Casino Helsingissä on Livepokerin SM-kisat
1.-9.10. Lisätietoja >>Livepokerin SM
 

Pelaa nettipokeria

Aloita nettipokerin pelaaminen rekisteröitymällä helposti veikkaus.fi:ssä